Villiä ja vapaata.

Allora! Siamo adesso qui nella nostra camera. Eli nyt ollaan täällä meidän huoneessa jälleen rauhaisan sunnuntai päivän ratoksi. Hieman erilainen viikonloppu on ollut verrattuna mihinkään muihin aikaisempiin, niin kaikki hyvät kuin huonotkin puolet huomioon ottaen. Tai no siis, mitään huonoa ei varsinaisesti ole tapahtunut...en vain pysty syömään kunnolla mitään; kovaa, makeaa, kylmää, saati puraisemaan mitään perjantaina lohjenneen etuhampaani vuoksi. Huonoa tuuria? Viikko ennen Italiaan lähtöä minulle aloitettiin muutenkin tekemään juurihoitoa kun yksi hammas vain yhtäkkiä mustui ja alkoi sattumaan. Hammas jäi keskeneräiseksi ja on tosi kiva näköinen, ja nyt vielä tämä. Ja tilanne oli tosiaan niinkin satunnainen, että join lasista, ja lasi kolahti etuhampaaseeni. Katsotaan josko huomenna pääsisi jonnekin kalliille hammaslekurille täällä... Jei!

Lasista juominen on vaarallista.

Perjantai ei mennyt ihan niinkuin suunniteltiin, eikä ihan niinkuin Strömsössä (hammas mukaan lukien). Menimme ruotsalaisten kavereidemme kanssa Riminin vanhaan keskustaan tarkoituksena mennä buffettiin syömään illallista. Buffetin tarkoitus on, että ostat juoman, ja juoman hinnalla saa syödä buffet pöydästä niin paljon kuin napa vetää. Löytämissämme buffettipaikoissa oli tarjonta kuitenkin hyyyvin surkea. Ei semmoisista pikku leipäsistä olisi tullut kuin vihaiseksi, niin pieniä oli. Joten, päädyttiin sitten hyvin paikalliseen ja ravitsevaan paikkaan syömään, nimittäin Burger Kingiin. No, ehkä ensi kerrlla sitten päädymme oikeaan buffettiinkin, jahka löydämme sopivan meille scandinaveille. Ruokailun päätteeksi päädyimme saman seurueen kanssa rantaan juhlimaan ensimmäistä kokonaista viikonloppua Italiassa. What a great idea! Viihde puolella meni kavereidemme osilta ehkä vähän liiankin rankasti, ja jos nyt hieman valaisen asiaa, niin yksi poika saatiin kantaa rannalta hotellille asti. Loppu hyvin kaikki hyvin, hengissä ollaan koko kööri.

Oon aika kuumis

Sinistä

Ruoka puolelle kuuluu muuten hyvää täällä. Pasta ja leipä ja tällaiset normaalit fuudit ovat keskivertoa halvempaa täällä kuin Suomessa. Ja pitää vain osata etsiä ne halvimmat paikat ja kaupat. Ja sehän multa ja Nooralta onnistuu, niin nuukia kuin molemmat ollaan.

Ravioli

Vähän välipalaa

Eilen illalla saimme kutsun ruotsalaisilta pojilta yläkerrasta: he halusivat kokata meille illallista. Saisivat suomalaiset jätkät ottaa vähän mallia! No ruokahan kelpaa aina. Mentiin sitten nätteinä poikien luo niin siellä oli hienot kattaukset ja piffit paistettuna. Ilta jatkui muutenkin rattoisasti, ja tällä kertaa ketään ei jouduttu kantamaan omaan huoneeseensa.

Käsilläkin voi puhua

Jau!

Huomenna pitäisi alkaa se ihan oikea arki sitten. Tähän mennessä olemme olleet niin paljon muiden täällä olevien opiskelijoiden kanssa tekemisissä, että ei ole tullut italian kieltäkään sen kummemmin käytettyä. Noora menee aamulla kahdeksaksi lähellämme sijaitsevaan hotelliin nimeltä Waldorf Hotel. Ehkä pientä jännitystä on ilmassa (meillä molemmilla) kun ei tiedä yhtään mitä on vastassa. Minun työni, matkatoimisto Turom viaggi di Romagna, on jossain kilometrien päässä isossa kompleksissa, jonne täytyy matkustaa kahdella bussilla. Työni alkaa yhdeksältä ja päättyy viiden maissa, ainakin toivottavasti. Jännän lisän joka päiväiseen matkaani tekee vielä se, että työpaikalle päästäkseni minun tulee hypätä puolentoista metrin korkuisen aidan yli että pääsen rakennuksen pihaan takakautta. Apinan puuhaa tommonen, eli sopii siis hyvin minulle.

ÄÄÄÄ, huomista odotellessa, toivotaan että duunit menee molemmilla hyvin ensimmäisenä päivänä!

Salla